Ihailen ihmisiä, joiden tyyli on nivoutunut osaksi heidän persoonaansa. Niitä ihmisiä, jotka käyttävät samoja vaatteita vuodesta toiseen, koska rakastavat vaatteitaan. Tyylikkyyttä on löytää vaatekaapillinen täydellisesti yhteen sopivia vaatteita, jotka jokainen täydentävät tyyliä omalla tavallaan, ilman että kaapissa olisi mitään ylimääräistä. Ihailen niitä ihmisiä, jotka eivät sorru hutiostoksiin vaatekaupoissa tai kirpputoreilla, vaan tietävät täsmälleen, miten yhdistävät ostamansa vaatteet.
 

 

Ihailen minimalisteja, jotka näyttävät upeilta kuluneissa farkuissa ja t-paidassa. Ihailen klassista tyyliä, kauniita leikkauksia, hyviä materiaaleja, kestäviä vaatteita. Ja kun sanon kestävä, tarkoitan sekä vaatteen fyysistä kestävyyttä että sitä, miten vaate kestää aikaa tyylinsä puolesta.


(kuva: http://blog.kitchener.ch/)


Ihailen niitä, joille tyylikkyys on vain pieni osa elämää. Ihailen ihmisiä, jotka tekevät elämässään sitä, minkä kokevat tärkeäksi. Ihailen ihmisiä, jotka ovat löytäneet elämäänsä merkitystä ja antavat sen hehkua kasvoiltaan.



(kuva: http://www.lostinvogue.com)

Ihailen siis niitä, jotka ovat sinut itsensä kanssa ja osaavat nauttia elämästä. Tyyli on osa elämää, muttei saa viedä tilaa tai aikaa muilta tärkeiltä elämänalueilta. Ihailen aikuisia ihmisiä, joilla tyyli on selkiytynyt ja jotka tietävät, mihin tahtovat pukeutua. 

Loppuun on laitettava Hel Lookista napattu kuva Railista, jonka vaatekaappi on valmis. Raili kuvaa tyyliään näin:
“I don't buy clothes anymore, my wardrobe is ready now. I like to wear black. Luckily black-and-white has been in fashion in recent years.”

Muutama vuosi sitten pidin blogia vuoden kestäneestä vaatekauppalakostani. Lakko teki silloin hyvää ja muutti kulutustottumuksiani, joten ajattelin kokeilla lakkoilua uudestaan nyt, kun kuluttaminen tuntuu saaneen elämässäni taas turhan keskeisen sijan.

Kuluttamisen rooli on elämässäni kasvanut viime aikoina. Vietän paljon aikaa vaatekaupoissa, internetin muotiblogeissa, nettikaupoissa ja peilin edessä. Jos kaverini pohtivat, mistä löytäisivät johonkin tilaisuuteen sopivat vaatteet, minulla on usein vastaus valmiina, koska olen viettänyt vaatekaupoissa niin paljon aikaa. Tiedän, mikä on trendikästä juuri nyt, mutta oikeasti en edes ihaile trendikkyyttä. Päinvastoin, ihailen ihmisiä, joilla on oma tyyli ja joiden vaatteet näyttävät rakastetuilta ja vuosikymmeniä kestäviltä. Tahdon, että tyylini on minun näköiseni ja vaatteeni sopivat toisiinsa ja kestävät käyttöä, mielellään kymmeniä vuosia. Vierastan ajatusta, että joka sesonkiin täytyisi ostaa uudet vaatteet; silti olen viime vuosina toiminut juuri niin.

Kuluttaminen tuntuu muutenkin olevan hallitseva osa elämääni ja ajankäyttöäni. Vaatteiden lisäksi saatan ostaa kosmetiikkaa, kukkia, hiustuotteita, asusteita tai mitä vain, minkä voin perustella parantavan elämäni laatua. Tosiasiassa huomaan, että etsin kuluttamalla elämälleni sisältöä ja vapaa-ajalleni jotain tekemistä. 

Aion olla jouluun asti vaatteidenostolakossa. Päätös tähän johtuu etupäässä siitä, että tahdon korvata kuluttamiseen ja siihen liittyvään nettisurffailuun ja kaupoissa kiertelyyn kuluvan ajan jollain paremmalla sisällöllä. Tahdon nähdä ystäviä, lukea kirjoja, laittaa hyvää ruokaa, liikkua aktiivisemmin, tehdä biisejä, soittaa, laulaa ja omistaa enemmän aikaa elämäni ihmisille. Kun olen väsynyt, aion nukkua sen sijaan, että roikkuisin netissä. Kun kaipaan piristystä, laitan hyvää ruokaa ja tilaisuuden koittaessa syön sen myös hyvässä seurassa. Kun stressi saa vallan, juon kupin teetä, käyn joogatunnilla tai kuntosalilla, laitan villasukat jalkaan ja rahoitun.

Tervetuloa siis seuraamaan lakkoiluni edistymistä ja sen herättämiä ajatuksia. Toivon, että täällä herää hyvää keskutelua kulutuksesta ja kulutustottumuksista.